Tämänpäiväisen "pikku patikkaretken" (10 km), jälkeen molemmissa kantapäissä on aivan hervottoman kokoiset rakot. Siinä meni sitten myttyyn sekin ostosreissulle lähtö-ajatus, en yksinkertaisesti jaksa enää vääntäytyä takaisin bussipysäkille ja sieltä keskustaan. Torstaina sitten - ehkä. Huomenna en ainakaan kerkeä, enkä perjantaina.

Ideoin parhaillaan jälleen uutta kirjoitusta, vaikka edellisetkin ovat kesken. Se on oikeasti kamalaa, kun keksii joka päivä uuden idean varsinaiselle mestariteokselle, mutta ei voikaan ryhtyä toteuttamaan sitä heti paikalla. Pitäisi varmaan haastaa joku muu kirjoittamaan sillä juonella, mutta kun olen niin kamalan kiintynyt ideoihini - myös niihin ikivanhoihin, kliseisiin ja typeriin. En vain osaa päästää niistä irti, se tuntuu kamalan tunteettomalta, kun niissä juonenpätkissä on kuitenkin minun menneisyyttänikin mukana.