Aim päk!

Huoneeni näyttää jotenkin aivan vieraalta, ja laukut lojuvat lattialla yhä purkamattomina. En vain pysty tekemään sitä, purkamaan kaikkia muistoja ulos.

Mulla on jo nyt pelottavan kova ikävä, enkä pysty muuta kuin odottamaan huomista jolloin viimein saan DH:n kätösiini ja pystyn toteuttamaan itseäni jälleen vapaasti täällä netissä ja eritoten sunnuntaita, jolloin taas tapaan kaikki ne ihanat tyypit.