Ollessani kävelyllä koirani (kyllä, kävelytin koiraani vaikka ulkopuolisten silmissä olisikin saattanut näyttää siltä, että koira talutti mua) kanssa, aloin miettiä, kuinka pelottava paikka tuo pikkutie tuossa oikein on. Pituutta sillä on varmaan kilometri tai kaksi, mutta koska olemme ensimmäiset asukit tien varrella, matkaa tulee vain jokunen sata metriä. Karmivaa se silti on, joskus illalla tai aamulla kun on vielä hämärää, kävellä siinä, kun ympärillä on periaatteessa vain puita ja peltoa. Asvalttitien näkee kyllä, mutta se on kaukana, katulamput (jotka muuten saimme vasta viime talvena) melko hämärät ja kaukana toisistaan ja siinä on vielä yksi lamppu rikkikin, ja sinne metsään ei näe, joten kuka tahansa voi olla siellä vaanimassa ja hyökätä heikolla hetkellä kimppuun. Ja avunhuutojakaan ei välttämättä kuulisi kukaan, koska kuten sanottua, asvalttitie ja sen asukit ovat melko kaukana, ja meidänkin taloon matkaa, ja jos vielä tuulee oikeasta suunnasta tai on niin myöhäistä/aikaista että suurin osa nukkuu tai on tiukasti sisätiloissa ja kukaan ei liiku tiellä...

Hui. Vilkkaasta mielikuvituksesta ei ole välillä kuin haittaa. Tuskimpa sinne metsään kukaan haluaa mennä kykkimään ja odottamaan ihmistä, jonka kimppuun käydä. (Tosin täällä päin on aika hullua porukkaa.) Tai tuskin ne ainakaan hyökkäävät sellaisen ison ja verenhimoisen hurtan kanssa liikkuvan tyypin päälle? (Iso ja verenhimoinen, hah hah. Meidän koiramme on yhtä verenhimoinen kuin pehmonalle, ja on sitä isompiakin koiria nähty.)

Ja kohta en enää uskalla astua jalallanikaan ulos hämärän aikaan...