Jauhaa suussaan mautonta purkkaa, kirjoittaa, deletoida, kirjoittaa ja taas deletoida, vihata ääliöitä, jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman ja kaahailevat tuossa hiekkatiellä yöllä (jonain aamuna kouluun lähtiessä vielä huomaan, että johonkin ojanmutkaan on ryttyyntynyt useampi auto/mopo), tuijottaa ikkunanpielessä istuvaa talitinttiä, rapsuttaa koiraa, rypistää otsaa kijroitusvihreille (tuo oli tarkoituksella!), pyöriä tietokonetuolilla ympäri ja taas ympäri, kunnes on aivan pyörryksissä.

Olen saanut tähän mennessä jo 6 tekstiviestiä, joissa kerrotaan, että siskoni on lehdessä. Kyllä se nimi minullakin tarttui silmiin, mutta jo yksi katse kuvaan riitti kertomaan kaiken. Ja kun ystävällisesti kirjoittaa takaisin viestejä, joissa kerrotaan, ettei se tyttö ole siskokultaseni, niin tulee väkisinkin mieleen, että yltiöyleisen sukunimen lisäksi meille kaikille annettiin kuitenkin omalla tavallaan yleinen etunimi. (Ja niin samantapaisetkin. Jos nimemme olisivat Saana, Marjukka ja Heini, en uskoisi, että vanhat sukulaiset nimittäisivät minua isosiskojeni nimillä.)

Tällä hetkellä yritän kerätä energiaani, pitäisi mennä ja kommentoida muiden tekstejä (jotkut sentään saavat jotain esillekin!), mutta kun...

En ole ikinä oikein ymmärtänyt kynsien pureskelijoita, itse kuulun lähinnä niihin, jotka hermostuksissaan näpräävät kynsiään/paitojensa hihoja/hiuksiaan.

(Tekstiä syntyy väärinpäin.)