Jauhaa suussaan mautonta purkkaa, kirjoittaa, deletoida, kirjoittaa ja
taas deletoida, vihata ääliöitä, jotka kuvittelevat omistavansa koko
maailman ja kaahailevat tuossa hiekkatiellä yöllä (jonain aamuna
kouluun lähtiessä vielä huomaan, että johonkin ojanmutkaan on
ryttyyntynyt useampi auto/mopo), tuijottaa ikkunanpielessä istuvaa
talitinttiä, rapsuttaa koiraa, rypistää otsaa kijroitusvihreille (tuo
oli tarkoituksella!), pyöriä tietokonetuolilla ympäri ja taas ympäri,
kunnes on aivan pyörryksissä.
Olen saanut tähän mennessä jo 6 tekstiviestiä, joissa kerrotaan, että
siskoni on lehdessä. Kyllä se nimi minullakin tarttui silmiin, mutta jo
yksi katse kuvaan riitti kertomaan kaiken. Ja kun ystävällisesti
kirjoittaa takaisin viestejä, joissa kerrotaan, ettei se tyttö ole
siskokultaseni, niin tulee väkisinkin mieleen, että yltiöyleisen
sukunimen lisäksi meille kaikille annettiin kuitenkin omalla tavallaan
yleinen etunimi. (Ja niin samantapaisetkin. Jos nimemme olisivat Saana,
Marjukka ja Heini, en uskoisi, että vanhat sukulaiset nimittäisivät
minua isosiskojeni nimillä.)
Tällä hetkellä yritän kerätä energiaani, pitäisi mennä ja kommentoida
muiden tekstejä (jotkut sentään saavat jotain esillekin!), mutta kun...
En ole ikinä oikein ymmärtänyt kynsien pureskelijoita, itse kuulun
lähinnä niihin, jotka hermostuksissaan näpräävät kynsiään/paitojensa
hihoja/hiuksiaan.
(Tekstiä syntyy väärinpäin.)
sunnuntai, 15. lokakuu 2006
Kommentit