Tänään sain viimein itseni raahattua keskustaan ostoksille, vaikka aluksi ajattelinkin, että se ei kannattaisi. (Pääsin kolmelta, bussi ei sitten kiertänytkään siitä koulun edestä niin kuin sen pitäisi ja jouduin siis odottelemaan melkein 45 minuuttia. Joo, saattaa kuulostaa joistakin lyhyeltä ajalta, mutta vuoron pitäisi kulkea 20 minuutin välein, joten..)

Kirjakaupassa tuhlasin melkein 50 euroa, mutta sainpa viimein Da Vinci-koodin itselleni (pokkariversio) + kaksi muuta kirjaa. (Ja ne siis ihan kovakantisia.) Nyt ne kirjat kiljuvat tuolta toiselta puolelta taloa "Saanaa! Tulehan tänne ja lue meidät! Saanaa! Meillä on ikävä sinuaa!" Itseasiassa minun ei pitäisi roikkua netissä, vaan lukea huomiseen uskonnonkokeeseen ja opetella ranskan persoonapronominit ja olla-verbin taivutusta.

Tänne en kai ole vielä ehtinyt tulla rutisemaan ruotsinkokeestani, joten teen sen nyt. Kasi. Olen pettynyt, pakko myöntää. Kyllä, tiedän, se on hyvä, ja jos joku kaverini saisi kokeesta sen, pitäisinkin sitä hyvänä arvosanana. Mutta omalla kohdallani...

Itse olen tottunut, että saan kokeesta yleensä vähintään 9-. Kun yritän selittää tätä ystävilleni, he katselevat minua pää kallellaan ja ihmettelevät. En tiedä, ehkä kaikki johtuu vain kilpailunhaluisesta luonteestani, mutta en varsinaisesti usko sitä.

Olisi mukavaa, jos joku oikeasti ymmärtäisi, kuinka tärkeitä vaikkapa kielet (niin äidinkieli, englanti, ruotsi kuin ranskakin) ovat minulle.