Tänään sain viimein itseni raahattua keskustaan ostoksille, vaikka
aluksi ajattelinkin, että se ei kannattaisi. (Pääsin kolmelta, bussi ei
sitten kiertänytkään siitä koulun edestä niin kuin sen pitäisi ja
jouduin siis odottelemaan melkein 45 minuuttia. Joo, saattaa kuulostaa
joistakin lyhyeltä ajalta, mutta vuoron pitäisi kulkea 20 minuutin
välein, joten..)
Kirjakaupassa tuhlasin melkein 50 euroa, mutta sainpa viimein Da
Vinci-koodin itselleni (pokkariversio) + kaksi muuta kirjaa. (Ja ne
siis ihan kovakantisia.) Nyt ne kirjat kiljuvat tuolta toiselta
puolelta taloa "Saanaa! Tulehan tänne ja lue meidät! Saanaa! Meillä on
ikävä sinuaa!" Itseasiassa minun ei pitäisi roikkua netissä, vaan lukea
huomiseen uskonnonkokeeseen ja opetella ranskan persoonapronominit ja
olla-verbin taivutusta.
Tänne en kai ole vielä ehtinyt tulla rutisemaan ruotsinkokeestani,
joten teen sen nyt. Kasi. Olen pettynyt, pakko myöntää. Kyllä, tiedän, se on hyvä, ja jos joku kaverini saisi kokeesta sen, pitäisinkin sitä hyvänä arvosanana. Mutta omalla kohdallani...
Itse olen tottunut, että saan kokeesta yleensä vähintään 9-. Kun yritän
selittää tätä ystävilleni, he katselevat minua pää kallellaan ja
ihmettelevät. En tiedä, ehkä kaikki johtuu vain kilpailunhaluisesta
luonteestani, mutta en varsinaisesti usko sitä.
Olisi mukavaa, jos joku oikeasti ymmärtäisi, kuinka tärkeitä vaikkapa
kielet (niin äidinkieli, englanti, ruotsi kuin ranskakin) ovat minulle.
torstai, 14. syyskuu 2006
Kommentit