Wordissa yhtä projektia (jota kukaan muu minun lisäkseni ei tule ikinä näkemään ja joka tulee olemaan ikuisuusprojektini, mutta jonka kirjoitan valmiiksi vaikka kuolinvuoteellani, hemmetti) yhteensä 15 sivua. Ei järjestyksessä, ei tietenkään, vaan ylös rustattuna aikojen kuluessa sekalaisesti niitä kohtia, joiden suunnitteluun olen kuluttanut eniten aikaa ja energiaa, ja jotka näyttävät tietokoneen näytöllä jotenkin kamalan tyhjiltä.

Toisessa tiedostossa (jonka olen luovasti nimennyt kirjaimella t) on toista tekstiä viisi sivua ja vielä yksi kolmasosa siihen päälle. Kaikki kirjoitettu tänään. Siihen se päivä sitten hurahtikin, äskenhän kello oli vasta puoli kaksi ja hyppelin keittiöön lämmittämään Saarioisten kinkkukiusausta ennen kuin tulin takaisin ja kirjoitin, deletoin, kirjoitin, deletoin, kirjoitin vielä vähän lisää, deletoin muutaman rivin, ärsyynnyin siihen, että Word ei ymmärrä minua ja join kolme lasillista vettä (helpottaa kummasti). Sitten taas aloitin kirjoittamisen.

Olen ylpeä itsestäni. Viisi sivua per päivä ei ehkä ole paljon, mutta se on tällä hetkellä aivan tarpeeksi. Nyt pallottelen sillä ajatuksella, että saattaisin julkaista t:n Vuotiksessa. Jos uskallan.