En ole täydellinen, eikä minusta koskaan sellaista tulekaan. Olen liian itsepäinen, pomotteleva ja jopa tietyllä tavalla ylimielinen. Ihmiset muuttuvat kuitenkin. Ehkä jonain päivänä pystyn jopa kohtaamaan toiset ihmiset sellaisina kuin he oikeasti ovat.

Kokeita ei ole enää jäljellä; tiedän jo varmasti saavani todistukseen kaksi ysiä, joista toinen oli ihme ja toinen pettymys. Historiasta päättötodistukseenkin ysi, olen ylittänyt itseni.

En pysty enää kirjoittamaan. Ehkä pitäisi pitää kunnollinen tauko jopa hahmo/juonisuunnittelunkin kohdalla, keskittyä muihin asioihin ja tulevaan kesään, mutta ajatus tuntuu jollain tapaa ahdistavalta.