Olen kummallisen yksinäinen, vaikka ei minulla ole syytäkään olla. On kavereita ja kännykän muistissa numeroita, joihin tietää voivansa soittaa milloin haluaa ja saavansa kriisiapua/keittiöpsykologiaa/jotakin siitä väliltä, mutta nyt voin vain keskittyä olemaan itselleni vihainen siitä, että menin poistamaan sen yhden numeron joukosta.
Tajusin tänään, miksi en pidä fysiikasta. Mitään muuta en sitten taas vaihteen vuoksi ymmärtänytkään.
//Ja lopuksi, kuva jonka ystäväni sattumalta (tai 'sattumalta') löysi jostakin netin syövereistä. Melko piristävää.. Ja hyvin totta.
Kommentit