Sitä yhtenä päivänä avaa tavallisen
näköisen kirjan, lukee ensimmäisen lauseen eikä enää sen jälkeen voi
päästää kirjasta irti ennen kuin on lukenut sen loppuun. Silloin
irrottaa otteensa siitä, hieroo silmiään, katselee ympärilleen ja
joutuu käyttämään kaiken tahdonvoimansa, jottei nappaisi kirjaa
uudestaan ja lueluelue, kunnes sivut ovat puhki ja kansiin on painunut
kynsien jälkiä.
Ja kun vielä ajattelee, että minä sentään olen hysteerinen kirjojeni kunnon kanssa.
sunnuntai, 4. helmikuu 2007
Kommentit