Sitä yhtenä päivänä avaa tavallisen näköisen kirjan, lukee ensimmäisen lauseen eikä enää sen jälkeen voi päästää kirjasta irti ennen kuin on lukenut sen loppuun. Silloin irrottaa otteensa siitä, hieroo silmiään, katselee ympärilleen ja joutuu käyttämään kaiken tahdonvoimansa, jottei nappaisi kirjaa uudestaan ja lueluelue, kunnes sivut ovat puhki ja kansiin on painunut kynsien jälkiä.

Ja kun vielä ajattelee, että minä sentään olen hysteerinen kirjojeni kunnon kanssa.