Onkohan kellään muulla sellaista ongelmaa, että hahmoja on paljon
enemmän kuin tarinoihin tarvittaisiin? Pöytälaatikkoni tursuavat
vanhoja hahmoluonnoksia, ja mielessä elävät ne, joista olin jo jotain
kirjoittanutkin, ennen kuin päätin kuopata koko projektin. Se on
välillä melko omituistakin.
Priscilla, Danilo, Vince... Pidän jokaisesta hahmostani, ja niiden
käyttämättä jättäminen olisi suunnilleen murha. Mutta samaan aikaan
niitä syntyy lisää, tänäkin matikantunnilla kokeita tarkastettaessa
mietin jotain aivan mitätöntä asiaa, kun jo mielessäni alkoi muotoutua
uusi hahmo jo ennestäänkin täyteen henkilökaartiin.
Olen suunnitellutkin jo, että ainakin Pris ja Danilo tekevät
pikavisiitin uuteen, vasta suunnitteluasteella olevaan kirjoitukseeni
(olen taas järkevä tyttö ja haalin niitä projekteja liikaa, kunnes
lopulta väsähdän ja en saa mitään aikaiseksi. Pitäisi varmaan ottaa
käyttöön jokinlainen aikataulu, mutta se ei tuntuisi kovin luontevalta,
että ensin kirjoitan tunnin sitä, sitten seuraavana päivänä kaksi
tuntia toista jne. Ja minä luisun taas sivuraiteille, mutta anti olla).
Niin, ja sitten vielä iloinen uutinen. Matikankokeesta 9½.
maanantai, 18. syyskuu 2006
Kommentit