Onkohan kellään muulla sellaista ongelmaa, että hahmoja on paljon enemmän kuin tarinoihin tarvittaisiin? Pöytälaatikkoni tursuavat vanhoja hahmoluonnoksia, ja mielessä elävät ne, joista olin jo jotain kirjoittanutkin, ennen kuin päätin kuopata koko projektin. Se on välillä melko omituistakin.

Priscilla, Danilo, Vince... Pidän jokaisesta hahmostani, ja niiden käyttämättä jättäminen olisi suunnilleen murha. Mutta samaan aikaan niitä syntyy lisää, tänäkin matikantunnilla kokeita tarkastettaessa mietin jotain aivan mitätöntä asiaa, kun jo mielessäni alkoi muotoutua uusi hahmo jo ennestäänkin täyteen henkilökaartiin.

Olen suunnitellutkin jo, että ainakin Pris ja Danilo tekevät pikavisiitin uuteen, vasta suunnitteluasteella olevaan kirjoitukseeni (olen taas järkevä tyttö ja haalin niitä projekteja liikaa, kunnes lopulta väsähdän ja en saa mitään aikaiseksi. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön jokinlainen aikataulu, mutta se ei tuntuisi kovin luontevalta, että ensin kirjoitan tunnin sitä, sitten seuraavana päivänä kaksi tuntia toista jne. Ja minä luisun taas sivuraiteille, mutta anti olla).

Niin, ja sitten vielä iloinen uutinen. Matikankokeesta 9½.