Kaakao ei oikeastaan ole niin hyvää kuin luulisi. Se on kuumaa ja liian makeaa. Ja kun sen on juonut, kurkkuun jää omituinen kuorentapainen ja kitalaki maistuu kamalalle, jos sitä vahingossa koskee kielellään. Mutta silti juon sitä. Opittu tapa. Siinä missä äiti kittaa kahvia niin minä litkin kaakaota. Kai se on jokin korvike suklaalle (huomenna ostamaan taas koko viikon suklaavarasto!!).

Nyt on selvästi kiva päivä. Puhun puhelimessa sekavia kaverilleni ja yritän muistaa laittaa reppuuni kirjan, jonka olen luvannut lainata ystävälleni. Koira on käpertynyt nojatuoliin tuohon viereen (miten se mahtuu noin pieneen tilaan, kun se kuitenkin on melkein yhtä iso kuin minä, ja minulle tuoli on liian ahdas, jollen pidä jalkojani maassa). Nyt kaivattaisiin enää tuli takkaan, niin tuntuisi syksyiseltä. Mutta kun itse en uskalla sitä tulta mennä sytyttämään, poltan pian koko talon *koputtaa puuta*. Sade loppui, harmi.

(Enää neljä päivää koulua.)