Kaakao ei oikeastaan ole niin hyvää kuin luulisi. Se on kuumaa ja liian
makeaa. Ja kun sen on juonut, kurkkuun jää omituinen kuorentapainen ja
kitalaki maistuu kamalalle, jos sitä vahingossa koskee kielellään.
Mutta silti juon sitä. Opittu tapa. Siinä missä äiti kittaa kahvia niin
minä litkin kaakaota. Kai se on jokin korvike suklaalle (huomenna
ostamaan taas koko viikon suklaavarasto!!).
Nyt on selvästi kiva päivä. Puhun puhelimessa sekavia kaverilleni ja
yritän muistaa laittaa reppuuni kirjan, jonka olen luvannut lainata
ystävälleni. Koira on käpertynyt nojatuoliin tuohon viereen (miten se
mahtuu noin pieneen tilaan, kun se kuitenkin on melkein yhtä iso kuin
minä, ja minulle tuoli on liian ahdas, jollen pidä jalkojani maassa).
Nyt kaivattaisiin enää tuli takkaan, niin tuntuisi syksyiseltä. Mutta
kun itse en uskalla sitä tulta mennä sytyttämään, poltan pian koko
talon *koputtaa puuta*. Sade loppui, harmi.
(Enää neljä päivää koulua.)
maanantai, 9. lokakuu 2006
Kommentit