Kello ei ole edes yhdeksää, mutta olisin silti valmis kömpimään sänkyyn. Aamulla ei jaksa nousta seitsemältä niin kuin yleensä, vaan jään kellimään sinne vielä puoleksi tunniksi vaikkei pitäisi. Syysloman alkuun on kaksi päivää, TETtiin viikko ja kaksi päivää, koulun jälleen alkamiseen kaksi viikkoa ja kaksi päivää.

Olen alkanut ylikäyttää kaakaota. Ainahan mä sitä olen litkinyt ties mitä määriä, mutta nykyään menee parhaimpina päivinä kolme neljä isoa lasillista päivässä. Kaikkein inhointa siinä on se tunne, joka jää polttamaan kurkkuun aina yhden lasillisen jälkeen. Vähän niinkuin ehtoollisviinissä, mutta maku ei ole niin paha.

Öisin itkettää yhä, mutta sen voi asettaa väsymyksen piikkiin. Päivisin tuleville säälinpistoksille kaipaan vielä selitystä.