Eijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijeijei.
Lumet ovat poissa. POISSA! Nyt on marraskuu, ihmiset, ja lumi sulaa pois! Tämä EI voi olla mahdollista. Ehkä huomenna kun herään, niin huomaan kaiken olleen vain painajaista. Kyllä. Näin on.

Viikonlopun kohokohta: Se tunne, kun lauantaiaamuna herätessään tiesi, että ei tarvitse nousta vielä ylös ja lähteä paahtamaan ulos loskaan. Se, että saa vain maata lämpimässä peiton ja täkin alla ja pitää kättä tyynyllä ja katsella kun aurinko paistaa verhojen läpi.

Olen saanut liikuntaa näinä muutamina viime päivinä ihan tarpeeksi, sunnuntaina kävelin kirkolle ja takaisin, maanantaina heräsin ja tajusin, että kello oli jo 8.15 ja koulu alkanut, jota seurasi salamareaktio. Kymmenessä minuutissa sain itseni valmiiksi, varmasti uusi ennätykseni. Ja tätähän seurasi sitten melkein kilsan juoksulenkki pysäkille, ja sitten vielä pingoin niin kovaa kun pystyin nähdessäni bussin vetävän kaarteessa pysäkiltä. Mutta ehdin kyllä siihen, kuski pysäytti suunnilleen parinkymmenen metrin päähän ja päästi sisälle.
Ja sitten eilen vielä jäin keskustaan koulun jälkeen, joten taas kolmisen kilsaa, tänään vain pysäkiltä kotiin.

Haluan uudet silmälasit. Nämä nykyiset ovat kyllä ihan kivan väriset ja muotoiset, mutta ne painavat korvien takaa ja valuvat aina alemmas. Ja lisää vahvuuksiakin tarvitsen. Tätä vauhtia olen puolisokea vuonna 2008.