Ja tänään juoksin viimein painajaismaisen Cooperin.

Kamalaa. En voi muuta ajatellakaan. Kuntoni on päässyt repsahtamaan, eikä asiaa lainkaan parantanut se, että olin ollut kipeä (ja olen yhä nuhainen, tämä niiskutus tekee minut hulluksi!) ja kaiken muun hyvän lisäksi saanut ne rakotkin jalkoihini (ja sekin esti harjoittelua oikein mukavasti).
Kehtaankohan edes kertoa tulosta? No hyvä on, yritetään. 1800 m. Tonnikahdeksansataa, sehän parisataa metriä vähemmän kuin viime vuonna! Aion taatusti uusia tämän ensi viikolla.

Muuten menee oikein hyvin, kunhan vain yritän unohtaa huomisen. Kouluun, lauantaina, tiistain lukujärjestys... Eli myös ruotsia.

Onneksi ensi viikolla ei muistaakseni ole montaa koetta - biologian kasvien lajintunnistus (kenttä-&pohjakerros) ja ranskan koe --- ei, ei niitä kai ole muita.

En ole ehtinyt kirjoittaa kovin paljoa vielä tänään - muutama lause vain. Matikan tunnilla sain vihdoin päätettyä, mitä kautta työstän projekti L:n kolmanneksi viimeisen novellin valmiiksi. (Ahkera ja kiltti oppilas, niin varmasti :) Mutta me olemme alkaneet taas kerrata potensseja, ja ne ovat niiin helppoja.) Nyt pitäisi sitten vielä kirjoittaa ne novellit.

Olen varmaan viime aikoina saanut yliannostuksen Within Temptationin Jilliania, ja pitäisi varmaan alkaa rajoittaa sen kuuntelemista, etten kyllästy siihen, mutta en yksinkertaisesti voi. Rakastan sitä. Samoin Evanescencen Where will you go:ta. Ne vuorottelevat tälläkin hetkellä soittolistallani.