Ja tänään juoksin viimein painajaismaisen Cooperin.
Kamalaa. En voi muuta ajatellakaan. Kuntoni on päässyt repsahtamaan,
eikä asiaa lainkaan parantanut se, että olin ollut kipeä (ja olen yhä
nuhainen, tämä niiskutus tekee minut hulluksi!) ja kaiken muun hyvän
lisäksi saanut ne rakotkin jalkoihini (ja sekin esti harjoittelua
oikein mukavasti).
Kehtaankohan edes kertoa tulosta? No hyvä on, yritetään. 1800 m.
Tonnikahdeksansataa, sehän parisataa metriä vähemmän kuin viime vuonna!
Aion taatusti uusia tämän ensi viikolla.
Muuten menee oikein hyvin, kunhan vain yritän unohtaa huomisen. Kouluun, lauantaina, tiistain lukujärjestys... Eli myös ruotsia.
Onneksi ensi viikolla ei muistaakseni ole montaa koetta - biologian
kasvien lajintunnistus (kenttä-&pohjakerros) ja ranskan koe --- ei,
ei niitä kai ole muita.
En ole ehtinyt kirjoittaa kovin paljoa vielä tänään - muutama lause
vain. Matikan tunnilla sain vihdoin päätettyä, mitä kautta työstän
projekti L:n kolmanneksi viimeisen novellin valmiiksi. (Ahkera ja
kiltti oppilas, niin varmasti :) Mutta me olemme alkaneet taas kerrata
potensseja, ja ne ovat niiin helppoja.) Nyt pitäisi sitten vielä
kirjoittaa ne novellit.
Olen varmaan viime aikoina saanut yliannostuksen Within Temptationin
Jilliania, ja pitäisi varmaan alkaa rajoittaa sen kuuntelemista, etten
kyllästy siihen, mutta en yksinkertaisesti voi. Rakastan sitä. Samoin
Evanescencen Where will you go:ta. Ne vuorottelevat tälläkin hetkellä
soittolistallani.
perjantai, 15. syyskuu 2006
Kommentit