Tasan viikon kuluttua tästä todennäköisesti joko istun
tietokonetuolilla rutisemassa tänne tai makaan sängylläni ja valitan
jollekin ystävälleni kännykässä.
Ensi perjantaina tämä tyttö juoksee Cooperin testin. Odotan sitä jo nyt
kauhulla, viime vuonna juoksin juuri ja juuri 2000m, ja silloinkin olin
aivan hengästynyt ja pystyin hädintuskin hengittämään.
Täällä on satanut melkein koko päivän, välillä enemmän, välillä
vähemmän. Matka bussipysäkiltä kotiin kesti melkein puolet pidempään
kuin normaalisti, typerä hymy lojuu kasvoilla vieläkin. Ranskan
kaksoistunnin kesti ainoastaan ajattelemalla, että viikonloppu alkaa
aivan pian. Lomaa. Vain muutama päivä, mutta lomaa siltikin.
Bussimatkan aikana kauhisteltiin rypistyneitä sormenpäitä ("Hei, sä näytät ihan siltä kuin olisit pessyt käsiäs puoli tuntia!"),
naurettiin huonoille vitseille ja pyöriteltiin silmiä sille, joka istui
bussikatoksessa ja älysi nousta vasta, kun bussi oli jo lähdössä, eikä
sitten enää kerinnytkään mukaan.
Eilen illalla puoli yksitoista syntyi yksi parhaista kirjoituksistani
aikoihin. Ei parituksia, vaan pikemminkin angstin sävyttämää generalia.
Rakastan sitä jo nyt.
Olisipa pian joulu.
perjantai, 8. syyskuu 2006
Kommentit