Kaikkialla on nättiä ja keväistä, ruoho ei ole enää ankean kellertävää vaan ihan oikeasti vihreätä, linnut laulaa vuorokauden ympäri, yöllä pitää kääntää selkä ikkunaan päin jos haluaa saada unta; valo on niin kirkasta että tunkeutuu verhojenkin läpi. Kevät tulee, onneksi ja vihdoinkin.

Istuin melkein tunnin kampaamossa, nauroin ja juttelin kampaajan kanssa, tuntui hirveän vapauttavalta nähdä, kuinka hiustuppoja tippui lattialle jalkojen juureen. Nyt omistan lyhyen pörrökampauksen ja tunnen oloni kevyeksi. Perjantai on ihana päivä.

Muutaman viikon kuluttua saan jälleen uuden todistuksen, saan jälleen istua juhlasalissa kuuntelemassa tylsiä puheita ja katselemassa esityksiä. Aika kuluu niin hirveän nopeasti.