Kaikkialla on nättiä ja keväistä, ruoho ei ole enää ankean kellertävää
vaan ihan oikeasti vihreätä, linnut laulaa vuorokauden ympäri, yöllä
pitää kääntää selkä ikkunaan päin jos haluaa saada unta; valo on niin
kirkasta että tunkeutuu verhojenkin läpi. Kevät tulee, onneksi ja
vihdoinkin.
Istuin melkein tunnin kampaamossa, nauroin ja juttelin kampaajan
kanssa, tuntui hirveän vapauttavalta nähdä, kuinka hiustuppoja tippui
lattialle jalkojen juureen. Nyt omistan lyhyen pörrökampauksen ja
tunnen oloni kevyeksi. Perjantai on ihana päivä.
Muutaman
viikon kuluttua saan jälleen uuden todistuksen, saan jälleen istua
juhlasalissa kuuntelemassa tylsiä puheita ja katselemassa esityksiä.
Aika kuluu niin hirveän nopeasti.
perjantai, 18. toukokuu 2007
Kommentit