Sanoja syntyy kuin tyhjästä tietokoneen näytölle, nyt olen tyytyväinen, huomenna huokailen ja poistan kaiken. Kertokaa joku, miten voi päästä eroon liiasta itsekritiikistä, se ei ole enää hyväksi.

Niskaa jumittaa ja hartioita särkee, pitää purra hampaat yhteen ja nostaa leukaa pystyyn, kyllä mä jaksan, ei teidän mun takia tarvitse odottaa, katsokaa nyt, mähän juoksen! Pitää olla niin kirotun ylpeä ettei voi myöntää mä haluan levätä, odottakaa mua! On pakko juosta toisten kanssa eikä saa hidastaa hetkeksikään ettei saa naamalleen hiekkaa muiden kurvatessa pois nopeasti, pitää hymyillä koko ajan vaikka haluaisi potkaista oveen reiän.

Hei millaista sulla oli tänään?

Bussi lähtee, pitää juosta, perävalojen perään ei ole kiva katsoa, liian korkea paikka, huimaa.

Miksi maailma pyörii ympäri?
Miksi tosiaan?