Kuukauden aikana en ole tehnyt mitään sen merkittävämpää - nukkunut
liian vähän, tuominnut toisia, vaikka ne eivät sitä ansaitsisi (ainakin
ne ovat saaneet jotakin aikaan, toisin kuin minä), yrittänyt opetella
kuuntelemaan ja hyväksymään toisia, jättänyt kirjoittamisen ihan liian
vähälle ja uponnut muihin juttuihin, juossut Cooperin (liian huono
tulos), rakastunut (koiraan) ja ollut kerrankin tyytyväinen
koulukuvaani. Ihan vain näin lyhyenä kertauksena. Plussana voisi kai
mainita, että en ole myöhästynyt kertaakaan bussista ja että olen
oppinut jaarittelemaan yhä enemmän ja enemmän.
Olen myös miettinyt yhtä piirrettä perusluonteessani; olenko ujo vai
pidättyväinen vai mikä, kun en tutustu uusiin ihmisiin riemusta kiljuen
ja pamahda puhelemaan ventovieraiden kanssa yhtä luontevasti kuin
vanhoille tutuilleni? En osaa tulla toimeen liian isojen väkijoukkojen
kanssa - olen kuitenkin sen verran pieni ja omistan sen verran
hiljaisen äänen että olen liian helposti murskattavissa muiden alle.
Ainakin tunsin itseni aivan liian ulkopuolisiksi muutama päivä sitten,
vaikka en tainnutkaan olla ainoa joka niin tunsi.
keskiviikko, 19. syyskuu 2007
Kommentit