Katsoin eilen Ihanaa Elisaa ja itkin vähän aikaa tyynyä vasten; ei siksi, että se ohjelma olisi liikuttanut tavallista enemmän, vaan koska teki mieli.

Nyt harmittaa se, että heitin pari vuotta sitten vanhan päiväkirjani pois kaiken muun paperin ohella. En varmaan olisi saanut sitä ikinä kirjoitettua kokonaan täyteen, olen aivan liian lyhytjänteinen sellaiseen, mutta olisi ollut mukavaa myöhemmin ottaa se käteensä, selata ja miettiä, mitä päässäni on liikkunut kun kirjoitin sellaisia sanoja, pohtia, olenko muuttunut - ja huonompaan vai parempaan suuntaan.